AhjoOsku-mallilla voidaan tuottaa erilaisia asunto-osuuskuntia.
Ahjo-Osku 1 tarjoaisi tavallisia perheasuntoja erilaisille perheille. Tämä olisi heille edullisempi asumismuoto kuin vapaarahoitteinen vuokra-asunto tai perinteinen ”omistusasunto”. Tämä olisi osuuskunta-asumisen valtavirta.
Järjestelmä tarjoaisi useita etuja. Vaikka kynnys asunto-osuuskuntaan on matalampi kuin asunto-osakeyhtiöön, asukkaiden hallintaoikeus ja päätöksenvalta ovat silti yhtä vahvoja. Koska rakennuskustannukset ovat osuuskunnan hallinnassa, tehokas osuuskunnan johtama rakennuttamishanke säästää myös kustannuksia. Asunnolle voi myös odottaa maltillista arvonnousua.
Ahjo-Osku 2 tarjoaisi perheasuntoja erityisesti seniori-ikäisille. Matalan hankintakynnyksen lisäksi näihin asuntoihin voitaisiin liittää pääsy kotihoidon palveluihin, kullekin tarpeen mukaan. Näin voitaisiin pidentää seniori-ikäisten turvallisen kotona asumisen aikaa. Yhteisölliset palvelut vähentäisivät yksinäisyyttä.
Samoin kuin perheasunnoissa, osuuskuntamalli tarjoaisi edulliset asumiskustannukset, alhaisen omarahoitusosuuden ja asukkaan vaikuttamismahdollisuudet.
Onnistuakseen tämä malli edellyttää sponsorina toimivaa esim. kolmannen sektorin säätiötä tai palvelun tuottajaa. Tällöin vältyttäisiin hoivatilasijoittajien veloittamilta kalliilta vuokrilta.
Ahjo-Osku 3 tarjoaisi asuntoja niille, jotka nyt asuvat tukiasunnossa. Tähän ryhmään kuuluu erilaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat kaikenlaista tukea arjesta selviytymiseen. Nämä palvelut voitaisiin kanavoida myös osuuskunnan kautta. Osuuskunnan mahdollistajana ja yhtenä jäsenenä toimisi tällöin tähän erikoistunut asumispalveluiden tuottaja. Asukkaat saisivat elämäänsä aktiivisen yhteisön. Tämä malli sopisi nuorten tukiasumiseen sekä mielenterveyskuntoutujien ja lievästi kehitysvammaisten asumiseen.
Ahjo-Osku 4 tarjoaisi mahdollisuuden edetä asumisurallaan myös niille ihmisille, jotka ovat pitkään asuneet vuokralla. Siirtyminen osuuskuntamalliin voisi olla myös kunnallisille vuokrataloyhtiöille mahdollisuus järjestellä kiinteistöjensä omistuksia. Tämä vapauttaisi kuntien pääomia ja mahdollistaisi asukkailleen aidosti yhteisöllisen asumisen, joko täysin itsenäisesti tai tarpeen mukaan kunnallisessa ohjauksessa. Kunta voisi siis jäädä sponsorijäseneksi ja tarvittaessa avustaa vähävaraisten asukkaiden liittymismaksun maksamisessa.